Itävallassa sopimusoikeutta sääntelevät siviili- ja prosessioikeuden yleisosat (ABGB) ja 1. tammikuuta 2007 voimaan astunut kauppakaari (UGB). UGB sääntelee kaikkia liiketoimia.
Itävallan sopimusoikeus perustuu sopimusvapauden periaatteeseen. Tämä mahdollistaa sen, että molemmat sopimuspuolet voivat muotoilla esteettä omat sopimukselliset suhteensa edellyttäen kuitenkin että sopimusehdot eivät riko lakia tai hyviä tapoja. Sopimuksella tarkoitetaan tarjousta ja hyväksyntää säänteleviä sovittuja tahdonilmaisuja. Periaatteessa tarjoamisella ja hyväksynnällä ei ole olemassa pakollista muotoa. Itävallan lainsäädännön mukaisesti myös suulliset sopimukset ja – tietyin edellytyksin - myös loogisen toiminnan tuloksena solmitut sopimukset (ns. sanattomat sopimukset) ovat täysin oikeusvoimaisia. Tästä muotovapaudesta on kuitenkin muutamia poikkeuksia, josta esimerkkinä mainittakoon esimerkiksi takuupalveluja koskevat sopimukset, vakuutussopimukset ja muutamat muut kuluttajansuojaan liittyvät sopimukset. Kyseisten sopimusten voimassaolon edellytyksenä on kirjallinen sopimus. Tarkempia muotovaatimuksia sovelletaan notaarin vahvistamiin toimiin. Notaarin vahvistusta tarvitaan erityisesti liikeyritysten perustamisessa ja rajavastuuyhtiön osien luovutuksen yhteydessä.
Liiketoimet suoritetaan yleensä toisen sopimuspuolen yleisten toimitusehtojen (AGB) perusteella. Itävallan lainsäädännön nojalla yleiset toimitusehdot eivät voi asettaa toista sopimuspuolta suhteessa heikompaan tilanteeseen ja ne ovat voimassa ainoastaan silloin, kun sopimuspuolet ovat hyväksyneet yleiset toimitusehdot.