Itävallan oikeusjärjestys perustuu roomalaiseen oikeuteen ja on hierarkkisesti jäsennelty. Siviililain yleinen osa (Allgemeine Bürgerliche Gesetzbuch ABGB) on yksi maailman vanhimmista yksityisoikeudellisista lakikokoelmista.
Oikeusjärjestelmän Rakenne
Oikeusjärjestyksen asteittainen rakenne tarkoittaa sitä, että lakien ja asetusten tulee olla etusijalla olevien normien mukaisia (perustuslaki, lait). Ylimmällä tasolla on Itävallan perustuslaki ja osavaltioiden perustuslait sekä Euroopan unionin liittymisasiakirja. Sen jälkeen tulevat liittovaltion ja osavaltioiden lait. Valtion laitokset voivat antaa lakien perusteella määräyksiä tai tehdä päätöksiä.
Itävallassa ei käytetä ennakkotapauksiin perustuvaa oikeusjärjestelmää ( case-law-system) . Se merkitsee sitä, että tuomari voi tehdä päätöksiä ja tulkita lakia vapaasti, mutta aikaisempia ratkaisuja voidaan käyttää argumentoinnissa.
Liittyessään 1.1.1995 Euroopan unionin jäseneksi Itävalta ryhtyi soveltamaan Euroopan unionin oikeuskäytäntöä. Itävalta on myös monien kansainvälisten oikeudellisten sopimusten osapuoli, esimerkiksi New Yorkissa 1958 tehdyn ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevan yleissopimuksen ja kansainvälistä tavaran kauppaa koskevista sopimuksista Wienissä 1980 tehdyn yleissopimuksen (YK:n kansainvälinen kauppalaki) osapuoli.