Itävallan talous oli toisen maailmansodan jälkeen huonossa kunnossa. Infrastruktuuri oli tuhottu ja teollisuuden tuotantoa rajoitettu.
Vuonna 1948 pantiin alulle Marshall-ohjelma, jonka päämääränä oli itsenäisen talouden rakentaminen.
Ensimmäisinä sodanjälkeisinä vuosina talouden moottorina oli ennen kaikkea valtionteollisuus. Shillingistä tuli 1952 vakaa valuutta ja sitä seuranneina vuosina talouskasvun tunnusluvut olivat kaksinumeroisia. Yritykset kehittyivät, asuntotuotannon ja infrastruktuurin laatu parani.
Yksi Itävallan talouskasvun menestystekijöistä oli sosiaalinen kumppanuus. Työntekijöiden ja työnantajien edustajien hyvä yhteistyö loi pohjan kohtuullisille palkoille ja investoinneille.
Talouskasvu päättyi 1970-luvun öljykriisiin.
Tärkeimmät Itävallan talouden kehitykseen vaikuttaneet tekijät viimeisten kymmenen viidentoista vuoden aikana ovat olleet Itävallan liittyminen Euroopan unioniin (1995), entisen itäblokin hajoaminen ja Euroopan unionin laajentuminen itään.